MARS MARKKINOILLE!

Viime viikonvaihteessa vietettiin Saariston Sadonkorjuujuhlaa ( http://www.skordefest.fi/ ) . Lauantaina Kemiön torilla oli markkinat ja minäpä reippaana tyttönä olin varannut sieltä itselleni toripaikan.

Keittiössämme oli kolmena päivänä kunnon leipomomeininki! Kaikki leivoin mitä olin suunnitellutkin... pakkasin ja omin pikkukätösin vielä rusetitkin rutistelin.                                                                                                                                                   

Saaristolaislimppuja

Kuivattuja omenoita

Omenapiiraita

Kanelipikkuleipiä

Putiikki pystyyn ja sitten eikun torimuijana hihat käärien myyntihommiin.

Sää oli mitä parhain ja ihmisiä oli paljon liikkeellä. Torilla oli hyvä, rento tunnelma haitarimusiikin soidessa taustalla. Myynnissä oli paljon lähituotteita: lihaa, kalaa, omenoita, omenamehua, leivonnaisia, vihanneksia ja juureksia sekä käsitöitä.

Markkinaväkeä viihdytti myös iloisen reipas Arne Alligaattori. Show sai yleisöä jammailemaan vauvasta vaariin ja saavutti iloisuudellaan varmasti takarivin totisimmankin suun hymyyn.

Kotiin päästyäni olin kahisevan rahalippaani kanssa väsynyt mutta onnellinen. Suuresti minua ilahduttivat päivässä myös kaikki ihanat ihmiskohtaamiset... kiitokset kaikille suurenmoisesta päivästä!

JUHLAA!

         

SAARISTON MARTAT KIITTÄÄ LUKIJOITAAN ENSIMMÄISESTÄ VUODESTAAN!

KASVAA,KASVAA...

Iita kasvaa ja voi hyvin. Painoa kertynyt jo liki 30 kiloa. Vastahan se oli sellainen pikkuinen pallero. Piakkoin tulee ikää jo puoli vuotta ja hyvin alkaa olla käyttäytymisen perustaidot, alkeet suht plakkarissa. Hiomista on suuntaan jos toiseen mutta eiköhän tuo tuosta. Huumorilla mennään ja sitä tosin myös tarvitaan... toisinaan kaikki taittuu hammasta purren!

Iita on mm. haavelija-haahuilija, utelias tutkija, floristi kesäkukkasten haistelija, neiti-aika ruoka-aikojensa suhteen.

Uunivahdin hommat Iita on oppinut heti pienestä Marttaa jäljittelemällä. Mamman tyhjentäessä uunia, vierellä istuu hievahtamatta kaksi vahtia kuin tinasotilaina... ja tietenkin palkkionäkkärin toivossa. Välillä pikku-vahti vetää tirsoja uunin vierellä tai kukkuu muuten vaan uunilla niinkuin parempikin päivystäjä.

Lisää kuvateksti

Nuuskija, nuuskamuikkunen... Iita tutkii joka paikan. Kesälläkin joka puska ja heinikko oli rampattava läpi ja näkykin oli usein sen mukainen. Heinien siemenkuriirin tehtävistä tuli ainakin täysi kymppi.

Välillä meno ns. hirttää kiinni, mopo karkaa käsistä. Kun Iita saa hepulin tuntuu kuin sitä ohjattaisiin jostain ylempää eikä se kuule eikä näe tai keskity muuhun kuin omaan riehumiseensa. Noh, kun tuo kaik hetkellinen on ohitse sitten vaan mattojen oikaisut ja huokaisu syvään ettei koiralle käynyt kuinkaan.                                                                               

Välillä käydään taistoa sängyille, sohvalle nousuista. Koiran paikka on meidän huushollissa lattialla. Ei toimisi meillä sellainen että tulevaisuudessa, kun Iitakin vielä kasvaa aikuiseksi, kaksi 60 kiloista koiraa olisi unten mailla samassa pedissä, huhhuh!

Iita tykkää vahtia, seurata maisemia sekä perhettään. Eräänä päivänä innokas karvakorva ilmestyi                 kuikuilemaan terassillemme läpi ikkunan hyttysverkon. Se siitä hyttysverkosta!                   

Päivä kerrallaan, hetki kerrallaan. Kovasti on työtä kahdessa koirulissa kun Iita on vielä kasvuiässä. Kaikki on mennyt hyvin tähän asti ja menee toivottavasti jatkossakin. ...Päivääkään en kyllä vaihtaisi pois!