maanantai 29. marraskuuta 2010

TULE TALVI TUISKUINESI!



Pari viikkoa sitten maa ei ollut aivan lumen peitossa. Tuolloin keräsin vielä ahneuksissani näpit kohmeessa viimeiset jäätyneet suppilovahverot ...löysin 3 litraa! Liekö Martta viestittänyt teollaan Mamman sienestyskauden nyt päättyneen. Hän pyyhälsi läähättäen luokseni, istahti silmiin katsoen suoraan vahveroryppään päälle ja murskasi tietenkin painollaan nuo mättään viimeisetkin sienet jotka hetki sitten olin vielä aikonut kiikuttaa kotiin. "Hyvä on, hyvä on. Se oli sitten siinä, metsän kesä ja syksy, marjastus ja sienestys. Det är allt slut ...Tervetuloa talvi!"




                                                  "Ratiriti ralla, tuli talvi halla.
                                                   Kuuraparta, tuiskutukka,
                                                   lumiviitta, harmaasukka.
                                                   Ratiriti ralla, semmoinen on halla."







Moni haluaisi hypätä talven yli, mutta minkäs teet kun ne neljä vuoden aikaa ovat ja pysyvät meillä Suomen maassa ...ainakin toistaiseksi. Toivotaan että tuleva talvi toisi tullessaan sopivasti talvea meille jokaiselle joka  Suomen sopukassa. Talviauringon säteetkin ovat valoenergiallaan kaamoksen keskellä meille aina  tervetulleita.                                                                                                                                               




Yllättävää oli että meidänkin etelärannalle nyt talvenolot paiskasi näin ajoissa. Merikin on jo jäätymäänpäin. Muutamia jouluja on vihreillä nurmilla täällä tullut tepasteltua ja joskus merikään ei ole saattanut jäätyä lainkaan talven aikana.

Talven kerrospukeutumisen alkaessa kesähelteiden jälkeen sitä melkein toivoisi asuvansa mielummin jossain Tropiclandiassa. Kaikkeen on kuitenkin tottunut ajan myötä, elämän varrella. Lämmintä ylle sekä alle ...nuttua niskaan ja säärenpäätä tukkoon! Ylös, ulos ja lenkille säästä piittaamatta! Nyt kun on lunta, voi pihalla ja metsässä mukavasti seurata eläintenkin jälkiä. Martta heitti viime viikolla makuulle jäniksen jälkien edessä. Käpälän jälkeen, pehmeään hankeen, näytti olevan  mukava työntää kuononsa, tuhista siellä aikansa ja nousta sitten ylös yltäpäältä lumisena. Ulkoilun jälkeen itselle kaffetta kuppiin ja tulia uuniin. Mikäs sen mukavampaa kuin istua kuunnellen uunitulen ropinaa ja välillä lämmittää selkäänsä pönttöuunin kylkeä vasten. Kyllä minä ainakin talvesta tykkään!






                                                                                                                                            

maanantai 15. marraskuuta 2010

K niin kuin KYLMYYS, P niin kuin PIMEYS ja H niin kuin HARMAUS...


Maanantai... monelle päivistä piinallisin! Meidän marrasmaanantaille Esteri on ainakin ammentanut vesiään oikein maanantai-otteella. Arskallakaan eivät säteet paksun pilvipeiton alta jaksaneet sitten tähän päivään ihmisten ilmoille kavuta. Matalapaine jyllää hämäryyden hyssytellessä mailla ja mannuilla. Usvakin selkeni peltojen yltä vasta puolilta päivin.


Sisävalot paloivat läpi hämärän päivän ja kirkasvalolamppummekin on päässyt taasen hoitamaan työtehtäväänsä. Kynttilät ja lyhdyt loistakoon pimeydessä... pihavaloista puhumattakaan. Valoa kansalle joka pimeydessä vaeltaa!


Itselläni meinasi tänään olla hieman nihkeää pistää nenäänsä ulkoilmaan. Yllätyksekseni havaitsin samaa oireilua myös Martasta joka pisti jarrut päälle heti ulko-oven ohitettuaan. Ei ulkoilmaa rakastavalta koiraltaankaan aina voi tietty kaikkea vaatia. Siispä tällä kertaa vain pieni piipahdus pihamaalla ja eikun sisälle uunin tulien lämpöön ja villasukkien kudontaan. Lämpöä kansalle joka kylmyydessä vaeltaa!


Maanantai-laiskotukseeni tein helposti valmistuvan borssikeiton ja leivoin erittäin maukkaita saaristolaissämpylöitä (Koti ja keittiö -lehti 10/2010). Borssikeitto ei varsinaista ohjetta vaadi. Kattilaan vaan vettä, sekaan punajuurta karkeana raasteena, porkkanaa ja perunaakin yleensä keittoon vähän raastelen. Porisuttelen makoisaksi, mausteeksi nakkasen yrttejä ja suolaa. Päälle tuoretta persiljaa ja smetanaa. Leipäkrutonkejakin olen pannulla monesti sekaan paahdellut.

-Saaristolaissämpylät-

1/2 l piimää
50 g hiivaa
1 1/2 dl tummaa siirappia
1 1/2 tl suolaa
1/2 tl pomeranssinkuorta
1 tl kuminaa
1 1/2 dl vehnäleseitä
2 dl karkeita kaljamaltaita
2 dl karkeita ruisjauhoja
noin 5 dl vehnäjauhoja

1. Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi. Liuota hiiva piimään. Lisää mausteet, leseet, maltaat ja ruisjauhot. Sekoita tasaiseksi.

2. Alusta taikinaan vehnäjauhot. Taikina saa jäädä melko löysäksi. Anna kohota noin tunnin ajan.

3. Jaa taikina kahteen osaan. Muotoile taikinapaloista paksut pitkänomaiset pötköt. Leikkaa taikinapötkö noin parin sentin viipaleiksi. Pyörittele viipaleet kevyesti jauhoissa ja laita leikkuupinta ylöspäin pellille. Anna kohota hetken.

4. Paista sämpylöitä uunin keskitasolla 200–225 asteessa noin 15–20 minuuttia.

Vinkki! Voit leipoa taikinasta myös perinteistä saaristolaisvuokaleipää. Jaa taikina kahtia ja taputtele vuoan koosta riippuen 1–2 voideltuun, pitkään leipävuokaan. Anna kohota tunnin verran ja paista uunissa 175 asteessa noin tunti. Jos haluat leipiin kiiltävän pinnan, sivele ne kypsymisen loppuvaiheessa vesi-siirappiseok-sella (ks. mallas-siemenleipä). Kumoa leivät vuoista ja paista vielä uuniritilän päällä noin 15 minuuttia, jolloin pinnasta tulee rapea.




Marraskuussa sitä alkaa kummasti kaipaamaan lumen valkeutta. Ympäröivä luonto tuppaa vaan näyttämään ankealta kaikessa harmaudessaan. Väreillähän, vaikka sisäkasveillakin sitä pystyy luomaan pientäkin eloa ja piristystä syksyiseen tunnelmaan. Värejä kansalle joka harmaudessa vaeltaa!                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                          







MUIKEAA MARRASKUUTA KAIKILLE... JA MUISTAKAA ETTÄ JOSKUS VOI HUOLETTA JÄTTÄÄ HUOMISELLE SEN TÄNÄÄN TEKEMÄTTÖMÄKSI JÄÄNEEN!


                                                 

tiistai 2. marraskuuta 2010

HERKKUJA RUOKAPÖYTÄÄN...


Saarelle muutettuamme olemme alkaneet arvostamaan eri tavalla lähiruuan merkitystä. Tiloja löytyy läheltämme monipuolisesti ja niiden tarjontaa olemmekin hyödyntäneet kiitettävästi.
Kananmunia haen naapurikylän kanalasta jossa kanat tepastelevat kesäisin pihamaalla ja suuressa aitauksessa. Ilolla seurailen joka kerta kanojen kotkotuksia ja vaihdanpa aina sanan jos toisenkin veljeksien kanssa jotka kanalaa pitävät. Heiltä on mukava kuulla kanatarinoita ja saada itselleenkin välillä  kipinää omien kanojen ja kukon hankkimiseen.




Saarella on Westankärrin kartano ( http://www.westankarr.fi/ ) joka on erikoistunut luonnonlaidun lampaanlihan tuotantoon. Lampaat ovat aitoja saaristolampaita jotka kesäkuukausina elävät vapaina laitumilla. Kartanolla on oma pikkumyymälä jossa voi tehdä lihaostoksia. Tilauksesta heiltä voi myös ostaa suuremmankin satsin teurasaikoina.
Kerran olimme tilalla avoimien ovien päivänä ja pääsimme seuraamaan laitumella paimenkoiranäytöksen. Upeasti koirien avulla lampurit kokosivat lammasjoukon kokoon. Olipahan vaan hienoa katseltavaa.


Kun lähdemme ajelemaan saarelta Turun suuntaan saavumme pian Sauvoon. Siellä on hyvä lihakarjatila Salmensuu Hereford ( http://www.salmensuu.com/ ) jossa silloin tällöin tulee poikettua. Heillä kasvatetaan korkeatasoista pihvikarjaa. Lehmät viettävät kesät laitumilla ja talvet vapaana pihatoissa.


Välillä haemme maitotilalta ternimaitoa, lehmän poikimisen jälkeen erittämää maitoa. Se on maailman parasta herkkua josta olemme tehneet pannukakkua tai vasikantanssia. Vasikantanssi on uunijuustoa joka herkutellaan kanelin tai hillon kera. Siinäpä vasta ovat maut kohdallaan ja terveellistäkin tuo on kuin mikä!

Näin hirvenmetsästysaikaan sain kurssikaverini kanssa sovittua hänen kauttaan hyvät hirvenlihakaupat. Viime viikonloppuna haimme heiltä ensimmäisen lihasatsin ja kotiinpäästyämme hirvenlihapullat valmistuivatkin kädenkäänteessä tirisemään pannulle ...ja voi että olivatkin hyviä.

                                                            

                                                   LÄHIRUOKA KUNNIAAN!