VERSTASHOMMIA...

Olen käynyt toista vuotta Kemiössä, Vretan entisellä meijerillä, huonekalujen verhoilukurssia. Joka tiistai pääsen intensiivisesti tekemään mieluista puuhaa josta olen aina haaveillut. Välillä olen ollut yksin opettajan kanssa, välillä meitä on viisi oppilasta. Erittäin hyvää pienryhmäopetusta siis. Samalla pläjähti oheen ruotsin kielikurssikin koska kaikki kurssikaverini ovat kaksikielisiä.                                                                    

                                                                  

Syksyllä aloitin työskentelyn näiden nojatuolien kanssa. Halusin haastetta ja sitä olen toden totta näiden kuukausien aikana saanut. Aivan mahtavaa! Upeaa nähdä tuolin purkamisesta alkaen kuinka paljon huonekaluvanhus sisältääkään. Valmiilla tuolilla istuessaan ei voi pieni ihmismieli tajutakkaan sisältöä materiaaleineen, työvaiheineen ja -tunteineen.                                                                                 

Seuraava kuvakavalkadi puhukoon puolestaan tähän asti tehdystä verhoilutyöstäni tuolieni parissa...  

                                                                               

Alaston olo

Heinähommissa

                                                                Pistoksissa

                                                 Kaksi vanhaa jousikasaa

                                                 Jouset poikineen                                                 

                                                  Ristiin rastiin

                                                Naulaa naputan

                                                         Vasaralla paukutan

                                                 Kerros kerrokselta

                                                 Suoralla vai kierolla neulalla?

                                                         Lisää fylliä

                                               Topatut

                                                        Kappa kangasta

                                               Singer laulaa

                                               Kangasta ylle

                                              Narutettu



Hiljaa hyvää tulee on nähty tämän projektin myötä. Kunhan saan nämä tuolini valmiiksi niin se onkin sitten ihan oma juttunsa...

KEVÄT KEIKKUEN TULEVI...

AAMU AURINKOINEN...

Varhaisempi päivän valkeneminen alkaa herättelemään aamuvirkkuilijaa aikaisemmin. Tänä aamuna Martta yritti saada mammaa hereille pimeän aikaan, jo puoli viideltä. " Martta, päätä vaan tyynyyn -unet jatkukoon. "
Kello kuusi tuntuikin sitten paljon sopivammalta heräämisajalta.

Keskiviikkopäivä nousi kauniilla auringonloisteella uuteen kulkuunsa. Tienoo oli kirpakan viluinen, mittari näytti -11´. Aamukahveet tissuteltuani lompsimme metsään, minä ja hän! Martta reippaammalla askeleella, mamma perässä rauhallisin aamuaskelin kamera kaulassaan.

Martta haisteli ja havainnoi... tutkaili ja tuumasi... paistatteli ja piehtaroi. Välillä odotteluun leipääntynyt luonnostanautiskelija joutui vaan katsellaan hoputtamaan valokuvailun huumassa hidastelevaa mammaa.

                                                      HILJAISUUS, RAUHA...

Metsään oli hyvä tulla. Olemme jäälläkin nyt paljon ulkoilleet mutta jotenkin turvallisempaa alkaa siirtyä pikkuhiljaa metsähallituksen puolelle. Hankikin kantoi metsän aamuista kulkijaa. Mikäs siinä oli askeltaessa. Mieleeni muistui kuinka pienenä serkkujen kanssa laskettelimme maalla potkukelkalla mummolan peltoa kerihanki alla kantaen. Voi noita ihania lapsuusmuistoja.

Hanki vaan rouskuu kengän alla, muuten on hiljaista.  Raikuvalla pärryytyksellään palokärki saa metsän rauhan rikottua. Osaan vain kuvitella kuinka puu saa kyytiä sen nokan alla. Siinä leseet vaan lentelevät, halki poikki ja pinoon.

Haukka päästää ilmoille naukuvan mielipiteensä jossain puuston suojassa mutta ei suostu kuvattavaksi. Aamun kulkijoina saamme meluisasti raakkuvan korpin silmäilemään tilannetta yllemme. Pian se häviää ja tienoo vaipuu rauhaan...

Puolitoista tuntia metsäistä aamunalkua saa latingit kohdalleen... kokeilkaapa vaikka joskus!

Muikeaa maaliskuun jatkoa kaikille, pilkettä silmäkulmaan ja auringonlämpöisiä ajatuksia kainaloon!