MARTAT MATKAILEE...

Viime pyhänä pakkasimme kimpsut ja kampsut kasaan yhdistettyä Helsinki/Heinola -matkaamme varten. Täytyyhän sitä maalta  lähteä välillä hoitelemaan asioitaan isommalle kirkolle ja tietty pitää yllä Martan sosiaalistamistakin siinä ohessa. Kaupunkien sykettä ja maisemien vaihtumista matkan taittuessa paikasta toiseen. Marttakin tykkää autoilusta ja syöksyykin aina innolla odottamaan starttia etupenkille, mietteissään ehkä "Minnekköhän suuntaamme tällä kertaa?". Wruuumwruuum ja eikun matkaan ...ja karvatassut tietty takapenkille!

Kaupunkikotimme on aivan Helsingin ydinkeskustassa. On siinä kuulkaas eroa maaseudun rauhaan. Olen asustellut 15 vuotta Helsingissä ja nyttemmin kaupungissa tulee poikettua enää silloin tällöin. Martan olemme totuttaneet kaupunkieloon jo pienestä pitäen joten parin yön visiitit menevät mennen tullen.

Sushittelu kuuluu jokaiseen kertaan kun jalkoineni vaan kaupunkiin astun. Taasen niistä herkuista ja hyvästä palvelusta pääsi nauttimaan Japanilaisessa Ravintola Domossa (Kalevankatu 21). Erittäin maittava illallinen tuli syötyä myös Ravintola Eliten (Et. Hesperiankatu 22) riistaviikkojen antimista metsäsienikeittoineen ja sorsapatoineeen.

Niin jäi Pappa töihin Helsinkiin ja Martat jatkoivat matkaa. Matkalla Heinolaan poikkesimme Orimattilassa Maria Drockilan kynttiläpajalla (http://www.mariadrockila.fi/ ) vanhassa kehräämössä. Kauniita kynttilöitä ihastellen ja ostellen  aika vierähti. Ikkunan takaa tuli myös seurailtua kuinka taitavasti kynttilät käsityönä pajalla valmistuvat.

Heinolassa vietimme pari yötä vanhempieni luona. Veljen perhettäkin ehti tapaamaan ja täti pääsikin viettelemään ikimuistettavia hetkiä ihanien prinsessojen (5 vuotiaan ja 3 viikkoisen) kanssa. Tulipa opittua leikeissä Bratzien ja Moxie Girlzienkin fiinistä maailmasta. Aikanaan olivat vain mollamaijat ja barbit, jos niitäkään mutta ennen olikin ennen ja nyt on nyt. Kotona tuli kyllä taasen todistetusti selväksi mistä kumpuavat Marttailuni keittiössä ...äidin geeneistäpä hyvinkin.  Siinä napa rutisi syömingeistä kun äiti pisti pötyä pöytään, mm. omatekemiään kaalikääryleitä, pullataikinaista omenapiirakkaa ja sen seitsemää sorttia muutakin tarjottavaa. Lopulta tuli taas todetuksi sanonta " Silmät söis mut vatsa ei vaan vedä!"

Silloin tällöin kun Heinolassa poikkeaa täytyy ehdottomasti mennä ostoksille Heila lähiruokatorille (http://www.heilan.fi/ ). Siellä on tarjolla lähiruokaa joka lähtöön.  Lihatiski houkuttelee aina kaikista eniten upeasti ja kattavaksi laitettuna. Tällä kertaa ostoskoriin löysivät tiensä viljapossun jenkkikyljykset, laidunkaritsan potkat, myymälän omat makkarat, hapankaali ja uunijuusto. Kyllä hyvä eväs naisen/miehen tiellä pitää!

Paluumatkalle Kemiönsaarta kohti lähdimme torstaina Helsingin kautta. Kovasti lupasivat huonoja ajokelejä eteläänkin mutta meillä oli onni myötä matkatessamme hyvillä säillä.

"Oma koti kullan kallis" oli tunne kun tänä aamuna sai maalla omasta sängystä taasen heräillä. Luulenpa Martankin ajatelleen samaa kun kömpi ylös pönttöuunin kyljestä, lempiunipaikastaan.