maanantai 25. lokakuuta 2010

AVARA LUONTO...


Syksyn kostea viileys alkaa salaisen kavalasti hiipiä päiviimme. Syyssade kastelee maat ja mannut, eikä yönkosteuskaan enää haihdu maasta samoin kuin kesätuulosten aikaan. Luonto on hiljaisempi. Talitinttien titityyt ja punatulkkujen huilumainen vislaus rikkovat välillä hiljaisuuden.

Metsälenkillä löysin parisen litraa hyvin maastoutuneita suppilovahveroita. Olivat nekin jo hieman kohmeisen näköisiä sammaleisiin kietoutuneina. Koleus kävi jo sormenpäihin  ja suusta nousi höyry hengittäessä.


Martallapa vaan pysyi metsäjuoksuillaan lämpö yllä. Välillä hetkellisen tauon vaativa tilannekatsaus ja taas eikun etiäpäin. Marttaa saattaisi kyllä joku kokemattomampi metsänkävijä erehtyä luulemaan mesikämmeneksi ulkonäköineen ja rymistelyineen. Pellolle saavuttuamme jäiset lätäköt ritisevät rikki mukavasti. Niihin on aina vaan niin pakonomainen tarve päästä askeltamaan. Hirvikin oli kulkenut pellonlaitaa pitkin sillä mutaan oli painautunut raskaan eläimen kavionjäljet.






Luonto tarjoaa teatteriaan hetkellä jos toisellakin. Huomaan välillä kiirehtiväni yhtäkkiä pihalta sisälle kameranhakuun. Kerrankos sitä upea merikotka liitelee talomme yläpuolella. Mahtava ilmestys ..."Luota elämään niinkuin lintukin luottaa taivaalla siipiinsä."                                                                                 


Hiiret etsiytyvät ulkoilmasta suojiinsa, alkavat pesimäpuuhansa. Kuuntelin tuossa parisen viikkoa sitten varastosta kuuluvaa rämisevää ääntä. Sielläpä olivat viritetyt vehkeet komeron pimennossa. Ei vaan alkanut räminä ottaa loppuakseen ja uskaltauduin tarkkailemaan tilanteen. Enpä luonutkaan syvää katsekontaktia Hiiri Hiirulaisen kanssa vaan keskellä varaston lattiaa seisoi nyt hiiren hissukseen, kauhusta jäykistyneenä, hiiri muoviloukku päänsä koristeena. Enpä kyennyt tuota puolikuntoista siinä alkaa irroittelemaan. Loukkupää törmäili siellä vielä aikansa ja kun ilta hiljentyi - koitti myös hiiren hiljaisuus. ...Sen jälkeen keräsin taas maalaisen rohkeuteni ja lähdin saattohommiin.

           "Nousee päivä, laskee päivä, kiitää hetket näin. Nousee päivä, laskee päivä, kiitää vuodet niin."











                                                                                

1 kommentti:

  1. "Nousee päivä, laskee päivä, kiitää hetket näin. Nousee päivä, laskee päivä, kiitää vuodet niin."

    Sopivasti syntymäpäivänäni kirjoitettu.

    Ihana Martta! Hienoja kuvia otat! Sillä silloin ostamallasi järkkärillä kaikki?
    Hih, joitakin sanoja en aina tiedä ruotsiksi, esim. "mesikämmen". Aiheen kyllä ymmärsin.. "Brunbjörn", sanoo Google Translate. ;)

    Hmm, "Luota elämään niinkuin lintukin luottaa taivaalla siipiinsä."
    I like it.

    VastaaPoista