AVARA LUONTO...

Syksyn kostea viileys alkaa salaisen kavalasti hiipiä päiviimme. Syyssade kastelee maat ja mannut, eikä yönkosteuskaan enää haihdu maasta samoin kuin kesätuulosten aikaan. Luonto on hiljaisempi. Talitinttien titityyt ja punatulkkujen huilumainen vislaus rikkovat välillä hiljaisuuden.

Metsälenkillä löysin parisen litraa hyvin maastoutuneita suppilovahveroita. Olivat nekin jo hieman kohmeisen näköisiä sammaleisiin kietoutuneina. Koleus kävi jo sormenpäihin  ja suusta nousi höyry hengittäessä.

Martallapa vaan pysyi metsäjuoksuillaan lämpö yllä. Välillä hetkellisen tauon vaativa tilannekatsaus ja taas eikun etiäpäin. Marttaa saattaisi kyllä joku kokemattomampi metsänkävijä erehtyä luulemaan mesikämmeneksi ulkonäköineen ja rymistelyineen. Pellolle saavuttuamme jäiset lätäköt ritisevät rikki mukavasti. Niihin on aina vaan niin pakonomainen tarve päästä askeltamaan. Hirvikin oli kulkenut pellonlaitaa pitkin sillä mutaan oli painautunut raskaan eläimen kavionjäljet.

Luonto tarjoaa teatteriaan hetkellä jos toisellakin. Huomaan välillä kiirehtiväni yhtäkkiä pihalta sisälle kameranhakuun. Kerrankos sitä upea merikotka liitelee talomme yläpuolella. Mahtava ilmestys ..."Luota elämään niinkuin lintukin luottaa taivaalla siipiinsä."                                                                                 

Hiiret etsiytyvät ulkoilmasta suojiinsa, alkavat pesimäpuuhansa. Kuuntelin tuossa parisen viikkoa sitten varastosta kuuluvaa rämisevää ääntä. Sielläpä olivat viritetyt vehkeet komeron pimennossa. Ei vaan alkanut räminä ottaa loppuakseen ja uskaltauduin tarkkailemaan tilanteen. Enpä luonutkaan syvää katsekontaktia Hiiri Hiirulaisen kanssa vaan keskellä varaston lattiaa seisoi nyt hiiren hissukseen, kauhusta jäykistyneenä, hiiri muoviloukku päänsä koristeena. Enpä kyennyt tuota puolikuntoista siinä alkaa irroittelemaan. Loukkupää törmäili siellä vielä aikansa ja kun ilta hiljentyi - koitti myös hiiren hiljaisuus. ...Sen jälkeen keräsin taas maalaisen rohkeuteni ja lähdin saattohommiin.

           "Nousee päivä, laskee päivä, kiitää hetket näin. Nousee päivä, laskee päivä, kiitää vuodet niin."

                                                                                

HEI ME LEIVOTAAN!

Viikonloppuna Marttajärjestön kotisivuja (http://www.martat.fi/) lueskellessani huomasin Marttojen olevan aktiivisena osallistujana Hei me leivotaan! -kampanjassa (http://www.heimeleivotaan.fi/). Itsekkin Marttajärjestöön kuuluvana ja Kemiön Nuormarttojen jäsenenä koin tarvetta kantaa korteni kekoon tuossa kampanjassa. Sivuilla oli varsin hyviä vinkkejä ja leivontareseptejä laidasta laitaan. Sieltäpä sitten nappasin leipomusohjeen ihan nimensä perusteella, käärin hihat, laitoin essun eteen ...ja Hei me leivotaan!


MARTAN VANILJASYDÄNMUFFINIT (10-12 KPL)

150 g margariinia
1 dl (erikoishienoa) sokeria
1 muna
vajaa 4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Vaniljakiisseli:
3 dl maitoa
1 muna
2 rkl sokeria
1 ½ rkl perunajauhoj
1 tl vaniljasokeria

Koristeluun:
tomusokeria

Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Sekoita joukkoon muna hyvin vatkaten. Lisää jauho-leivinjauheseos. Anna taikinan olla hetki kylmässä.

Valmista täyte: Sekoita kaikki kiisselin aineet paitsi vaniljasokeri hyvin kattilassa. Kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes seos sakenee. Kastike ei saa kiehahtaa, jotta se ei juoksetu. Lisää vaniljasokeri vähän jäähtyneeseen kiisseliin.

Ota taikinasta 1/3 erilleen kansia varten. Jaa loppu taikina 10–12 osaan. Painele palat muffinipellin voideltujen kolojen tai metallivuokien pohjalle ja reunoille. Lusikoi vaniljakiisseliä syvennyksiin. Taputtele lopusta taikinasta muffineille kannet ja paina ne napakasti reunoista kiinni. Paista 200 asteessa uunin keskitasossa 15–20 minuuttia. Irrota jäähtyneet muffi nit pellistä varovasti. Koristele ennen tarjoilua tomusokerilla.

Muffinit valmistuivat kädenkäänteessä ja pian olikin tarjolla suussasulavia herkkuja. Martta-karvatassummekin pääsi osalliseksi uuden ohjeen laaduntarkkailussa jossa maistiaisineen jäljelle ei jäänyt murustakaan. Resepti oli hyvä ja se löysi paikkansa rakkaaseen reseptikirjaani.

Tällä viikolla aikomukseni on jatkaa teeman parissa. Naapurin pojalla nimittäin on syntymäpäiväjuhlat viikonloppuna ja olen lupautunut leipomaan sinne sen seitsemää sorttia makeaa ja suolaista.

                                                       
                            "Teen teen tattusia,
                              leivon leivon leipäsiä,
                              makoisia, maitoisia,
                              silitän, silitän,
                              nakkaan, nakkaan
                              uunihin ja suukkuhun."

MARTAT MATKAILEE...

Viime pyhänä pakkasimme kimpsut ja kampsut kasaan yhdistettyä Helsinki/Heinola -matkaamme varten. Täytyyhän sitä maalta  lähteä välillä hoitelemaan asioitaan isommalle kirkolle ja tietty pitää yllä Martan sosiaalistamistakin siinä ohessa. Kaupunkien sykettä ja maisemien vaihtumista matkan taittuessa paikasta toiseen. Marttakin tykkää autoilusta ja syöksyykin aina innolla odottamaan starttia etupenkille, mietteissään ehkä "Minnekköhän suuntaamme tällä kertaa?". Wruuumwruuum ja eikun matkaan ...ja karvatassut tietty takapenkille!

Kaupunkikotimme on aivan Helsingin ydinkeskustassa. On siinä kuulkaas eroa maaseudun rauhaan. Olen asustellut 15 vuotta Helsingissä ja nyttemmin kaupungissa tulee poikettua enää silloin tällöin. Martan olemme totuttaneet kaupunkieloon jo pienestä pitäen joten parin yön visiitit menevät mennen tullen.

Sushittelu kuuluu jokaiseen kertaan kun jalkoineni vaan kaupunkiin astun. Taasen niistä herkuista ja hyvästä palvelusta pääsi nauttimaan Japanilaisessa Ravintola Domossa (Kalevankatu 21). Erittäin maittava illallinen tuli syötyä myös Ravintola Eliten (Et. Hesperiankatu 22) riistaviikkojen antimista metsäsienikeittoineen ja sorsapatoineeen.

Niin jäi Pappa töihin Helsinkiin ja Martat jatkoivat matkaa. Matkalla Heinolaan poikkesimme Orimattilassa Maria Drockilan kynttiläpajalla (http://www.mariadrockila.fi/ ) vanhassa kehräämössä. Kauniita kynttilöitä ihastellen ja ostellen  aika vierähti. Ikkunan takaa tuli myös seurailtua kuinka taitavasti kynttilät käsityönä pajalla valmistuvat.

Heinolassa vietimme pari yötä vanhempieni luona. Veljen perhettäkin ehti tapaamaan ja täti pääsikin viettelemään ikimuistettavia hetkiä ihanien prinsessojen (5 vuotiaan ja 3 viikkoisen) kanssa. Tulipa opittua leikeissä Bratzien ja Moxie Girlzienkin fiinistä maailmasta. Aikanaan olivat vain mollamaijat ja barbit, jos niitäkään mutta ennen olikin ennen ja nyt on nyt. Kotona tuli kyllä taasen todistetusti selväksi mistä kumpuavat Marttailuni keittiössä ...äidin geeneistäpä hyvinkin.  Siinä napa rutisi syömingeistä kun äiti pisti pötyä pöytään, mm. omatekemiään kaalikääryleitä, pullataikinaista omenapiirakkaa ja sen seitsemää sorttia muutakin tarjottavaa. Lopulta tuli taas todetuksi sanonta " Silmät söis mut vatsa ei vaan vedä!"

Silloin tällöin kun Heinolassa poikkeaa täytyy ehdottomasti mennä ostoksille Heila lähiruokatorille (http://www.heilan.fi/ ). Siellä on tarjolla lähiruokaa joka lähtöön.  Lihatiski houkuttelee aina kaikista eniten upeasti ja kattavaksi laitettuna. Tällä kertaa ostoskoriin löysivät tiensä viljapossun jenkkikyljykset, laidunkaritsan potkat, myymälän omat makkarat, hapankaali ja uunijuusto. Kyllä hyvä eväs naisen/miehen tiellä pitää!

Paluumatkalle Kemiönsaarta kohti lähdimme torstaina Helsingin kautta. Kovasti lupasivat huonoja ajokelejä eteläänkin mutta meillä oli onni myötä matkatessamme hyvillä säillä.

"Oma koti kullan kallis" oli tunne kun tänä aamuna sai maalla omasta sängystä taasen heräillä. Luulenpa Martankin ajatelleen samaa kun kömpi ylös pönttöuunin kyljestä, lempiunipaikastaan.

YLÖS, ULOS JA LENKILLE!

Tavanomaisesta poiketen meiltä löytyy "herätyskello" joka läähättää korvanjuuressa ja tuijottaa unista makoilijaa. Joka aamu, päivärytmiinsä tottuneena, herätykseni on Martan toimesta kuin nakutettuna kello 7.00. Siinä voisi kokematon kääntää kylkeään tuhahtaen mutta onneksi meillä toimitaan Martan kanssa tiiminä "Aamun virkku, illan virkku"- periaatteella.
Aamulla on mukava kiertää tilukset ja haistella alkavan päivän tuulet. Siitä sitten aamukaffen keittoon, evästä päivään kumpaisellekkin taholle ja uutta päivää etiäpäin.

Kesäisin useat aamut alkoivat metsälammella uiden. Martta rakastaa uimista. Nyt syksyn tullen Martta on hoitanut meillä nämä viileän veden uinnit. Välillä seurana on ollut naapurin Leonberginkoira Simbakin.

Jokaiseen päiväämme kuuluu liikettä suuntaan jos toiseenkin. Mahtavaa kun on luonto lähellä. Mikäs sen mukavampaa kuin ulkoilla merenrantaan katselemaan ja kuuntelemaan laineiden liplatusta. Tai mennä vaikkapa metsään tallustelemaan pehmeään sammalikkoon ja kuulemaan honkapuiden huminaa. Välillä jos väsy on päällä ja tassu painaa Mammallakin, on leppoisaa vaan kierrellä oman pihamaan polkuja ja ihan vaikka pysähtyä paikalleen kuuntelemaan maaseudun hiljaisuutta.

Lepohetketkin kuuluvat asiaan. Martalla se ei katso aikaa, ei paikkaa. Itsellenikin sen suon jos vain päivän työt antavat myöten. Martta pitää huolen jotta työhuoneeni ilma on raitis. Päivätirsat on hyvä nukkua terassin kynnyksellä avoimen oven välissä. Samallahan voi myös taata sen että Mamma ei pääse sulkemaan ovea ja livistämään läheisyydestä. Kelit ovat kylläkin viilenneet jo sen verran että asiaan täytynee piakkoin tehdä muutosta.                                                                                                                                            

   

"Syksyn tuuli tiellä puhaltaa, lehdet puista maahan putoaa. 

Nukkumaan, nukkumaan kutsuu Äiti Maa jo lapsiaan." 

                                                                                                                                                                        

VIIKON VINKIT

- Kesäkurpitsavuoka -

1 iso (n. 400 g) kesäkurpitsa
3 perunaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä
400 g nauta-sikajauhelihaa
1 prk (400 g) tomaattimurskaa
150 g emmentaljuustoraastetta
suolaa ja yrttejä oman maun mukaan

Pese ja viipaloi kesäkurpitsa.  Kuori ja leikkaa perunat ohuiksi viipaleiksi. Kuori ja hienonna sipulit. Paista jauheliha ja sipulit pannulla kypsiksi. Lisää pannulle tomaattimurska ja anna kastikkeen hautua noin 5 minuuttia.Voitele uunivuoka ja lado sinne vuorotellen kesäkurpitsa- ja perunaviipaleita, jauhelihakastiketta ja juustoraastetta. Jätä päällimmäiseksi kerrokseksi kastiketta ja ripottele päälle juustoraaste. Paista 200-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia.

- Kurpitsasalaatti -

1 l kurpitsakuutioita

Liemi:

1 dl väkiviinaetikkaa

2dl vettä

250 g sokeria

pala kanelitankoa

10 valkopippuria

Kurpitsa kuoritaan ja leikataan kuutioiksi. Liemi kiehautetaan ja siihen lisätään kuutiot. Keittele kunnes kurpitsa muuttuu läpikuultavaksi. Purkita ja säilytä viileässä.

- Säilötyt vihreät tomaatit -

2 kg vihreitä tomaatteja

1 kg sipulia

4 rkl suolaa

Liemi:

900 g sokeria

4,5 dl vettä

20 kokonaista neilikkaa

kokonainen kanelitanko

Sipulit ja tomaatit viipaloidaan. Ne ladotaan suolan kanssa kerroksittain astiaan ja annetaan seistä yön yli. Kaada pois neste joka on kehittynyt yön aikana. Keitä liemi ja anna tomaattien ja sipulien kiehua siinä läpikuultaviksi. Lado purkkeihin ja säilytä viileässä.

- Kanttarellirisotto -

500 g kanttarelleja
150 g voita
1 l vahvaa kanalientä
6 dl risottoriisiä
3 sipulia
3 valkosipulinkynttä
1 dl kuivaa valkoviiniä
1 dl raastettua parmesaania
1 dl kermaa
0,5 tl sahramia
suolaa
mustapippuria
parmesaanilastuja
basilikaa/ rucolaa

Paista kanttarellit voissa ja siirrä ne sivuun. Kuullota pilkotut sipulit. Lisää riisi ja murskattu valkosipuli, jatka kuullottamista. Lisää viini ja sahrami. Lisää 2dl kanalientä ja pienennä lämpötilaa. Hauduta kannen alla. Lisää kanalientä aina kun neste on haihtunut. Jatka tätä noin 20 minuuttia kunnes riisi on al dente. Lisää suolaa, pippuria, kerma, juustoraaste ja anna risoton vetäytyä hetken. Lisää tarjoillessa annoksen päälle tuoretta basilikaa tai rucolaa ja parmesaanilastuja.



                                                 HERKULLISIA HETKIÄ!