BONGAILUA...

                
                  KIIKAROINTEJA JA KUVAUKSIA TÄLLE PÄIVÄLLE...

          
                     " Talitintti tammikuulla mietti näin mielessään;
                       Tahdon laulaa riemusuulla,
                       sävelmän uuden tään ...Ti-ti-tyy, ti-ti-tyy. "
                           


BirdLife Suomen Pihabongaustapahtuma ( http://www.pihabongaus.fi/index.html )

MARS MATKAAN!

Viikko sitten suuntana Helsinki, soitto velipojalle ja treffit Helsingin Messukeskukseen. Täältä tullaan Matkamessut 2011!

Matkustusmielellä kun olin, ajattelin startata matkaan junaillen Helsingin Rautatieasemalta Pasilaan. Matka oli lyhyt mutta pientä jännitystä silti ilmassa ...Jos juuri minulle kävisikin niin huono tuuri että juna jumittuisi kesken puolen kilometrin matkan. Kiitos VR, pääsin kuin pääsinkin kommelluksitta perille!

Heinolasta ( http://www.heinola.fi/ ) , entisestä kotikaupungistani, lähti messuilu liikkeelle. Siinä vähän keskustelua tulevista tapahtumista; suositusta Kesäteatterista, Heinolassa Jyrää konsertista. Sitten vaan Heinola-korttia kassin pohjalle ja eikun etiäpäin.

Saavuin saaristoon. Turun saaristo ( http://www.saaristo.org/ ) houkutti pysähtymään lohisoppineen ja saaristolaislimppuineen. Löysinpä tuolta osastolta oman kotikuntanikin, Kemiönsaaren ( http://www.kemionsaari.fi/ ). Ylpeänä seisoin osastolla, vaihdoin parit sanat Kemiönsaaren matkailutiimin kanssa ja sain mukaani uudistuneet, uunituoreet saaremme esitteet. Matkani jatkui Kemiönsaaren lähettiläänä pinssit rintapielessäni Kemiönsaari-kassia kädessäni heilutellen.

    

Suuntasin seuraavaksi muille maille vierahille. Tein matkaa kävellen maailman ympäri. Koko maailma saman katon alla! "Matkustan ympäri maailmaa, laukussa esitteitä, kortteja vaan..."

Viisi tuntia kaikkineen ja messukeskus kohteineen oli paketissa. Olin matkailun avartamana väsynyt mutta onnellinen tästä antoisasta messukokemuksesta.

Matkailemaan kun kerran olin lähtenyt niin olihan se sitten vielä poikettava viikonloppua vasten työpaikan Uuden vuoden juhlissakin. Siinäpä olikin matkaa kerrakseen ...Aikamatkailin 70-luvulle, discoten Saturday Night Fever-teeman alla.

"Home sweet home" toteaa moni matkoilta palatessaan. Niin totesin minäkin kun maalle takaisin kotiuduin pää täynnä ihania matkaunelmia, -suunnitelmia, -muistoja.

Tähän kohtaan voin todeta odottavani tällä hetkellä kylläkin vain jokalauantaisia nojatuolimatkojani. Radio Suomen aivan ihana Cafe´ Tropical-ohjelma kuljettaa minut nimittäin salsarytmeillään kauas pois täältä lumen ja pakkasen maasta joka lauantai-ilta.

TAMMIKUUN TAHTIIN...

Pitkä, pimeä, talvinen tammikuu. Vai olenkohan jo huomaavinani enemmän valoa päivissä ennenkuin aurinko mailleen laskeutuu. Vuodenvaihteen yli kun pääsee niin piankos sitä nautiskellaan jo kevään heräämisestä. Nythän elellään puolenkuun hujakoilla tätäkin kuukautta vaikka se vasta pärähti käyntiin.

Päiviin mahtuu kelien kirjoa joka lähtöön; on lumisadetta, lumisadetta ja vielä vähän lumisadetta ja pakkasta mutta onneksi välillä aurinkokin lumikasaan paistelee. Onneksemme auringonpimennyksiä ei ole joka päivä. Upeahan tuo oli viime viikolla kokea mutta jos sitä aavemaistahämäryyttä olisi päivästä toiseen saattaisi se kyllä pitkällä juoksulla käydä mielen päälle.

Talvinen metsä on hiljainen ja pysähtynyt. Martan kanssa olemme viime viikkoina rämpineet metsän lumenpaljoudessa. Välillä kun vain pysähtyy kuuntelemaan hiljaisuutta tulee itsellekkin levollinen, kiireetön olo. Tekee melkein mieli heittäytyä hankeen Martan kylkeen kun se pysähtyy huilimaan omilta juoksuiltaan.

Hiljaisuus oli kaukana nyt alkuviikosta kun sää suojaantui ja valtavat lumimassat lähtivät katolta liikkeelle. Martta haukkui jokaikisen tömähdyksen. Luuli kai että suuremmatkin väkijoukot olivat tunkeutuneet reviirillemme ja vartioi tilannetta niinkuin paraskin vahtikoira. Hurjaa se oli kun yksi romahduskin helisytteli ikkunalaseja ja seinäkellokin alkoi lyömään ennen tasatunteja.
Yhtenä päivänä huomasi taas kuinka maalla on reilu meininki. Ystävällinen herra oli ohikulkiessaan huomannut autoni paikan katonräystään alla ja halusi kehoittaa autonsiirtoa ennen mahdollista lumihaveria. Itse en ollut ajatellut asiaa vielä niin pitkälle ja isännän autohan oli onneksi turvallisesti tallissa. Kuinkas sitten kävikään ...isännän auto joutui jääputouksen alle Helsingissä. Jäät lyttäsivät auton konepellin korjaamokuntoon.

Tänään auringontäyteisessä päivässä näin ihanan näyn. Talvea on vielä taivallettavana mutta kevättä kohti sitä taas mennään, uskokaa pois...